Huh hellettä ja tätä masua!

Masulla on menossa 47. tiineysvuorokausi. Reppu alkaa jo painaa niin, että äskettäin meinas loppua kunto päiväpissalenkillä. =:o Vaan onpa tuota lämmintäkin ulkona +17, että tietysti sekin vaikuttaa. Mutta varmasti ne nuo meikätytön lenkit alkaa nyt lyhentyä, käykööt nuo Salli ja Tyyne rimputtelemassa reippaasti pidempiä lenkkejä.

Tässä mää rellotan eilen illalla äiskän sylissä masuineni. ;)

Hauskaa vappua kaikille!

t. Miina-mamma

Kakskolmasosaa jo takana!

Tänään on 43 vuorokautta ekasta astutuksesta. Masu sen kun paisuu! Vielä pitäis kolmisen viikkoa reppua kasvattaa eli 2/3 tiineydestä on jo takanapäin. Painoa oli tänä aamuna 9,9 kg eli paino on noussut viikossa 400 g. =:o Syöttääköhän mamma mulle liikaa tuota pentunappulaa... Tosin oon kyllä yrittänyt itsekin pitää vähän linjoistani huolta; en läheskään aina syö kaikkea, mitä mamma mulle laittaa, vaan Salli ja Tyyne käyvät sitten siivoamassa ruokakuppini. Jesse-kissalla on kans kissanpäivät, kun käy pentunappulavarkaissa minun ja Tyynen ruokakupeilla. Siinä meillä 17-vuotias pentu, ehhehhee... ;)

Reippaasti jaksan vielä lenkilläkin hölkätä, siis mopsihölkkävauhtia, ei ihmissellaista. Mutta pikkuhiljaa alkaa tuo pömpeli painaa sen verran, että tahti alkaa hiljetä ja lenkitkin lyhetä.

Äiskä luuli viime yönä jo, että oon alkanut synnyttään, kun iskä kysyi siltä keskellä yötä, että kauanko mopsin synnytys kestää. ;D Äiskä kelas unenpöpperöissään mielessänsä, että ei ainaskaa kolmea viikkoa, että en saa vielä synnyttää!

Kohtapuoliin on matokuurin aika ja samalla saa kuurin muutkin öttöset tässä huushollissa. Saadaan varmaan maksamakkaraan paketoitua matolääkettä. ;)

Mutta, pitemmittä puheitta, saanen ylpeänä esitellä masuni, kuusi viikkoa tätä on nyt kasvateltu.

Jatkamme paisumista.

t. Miina-mamma

Viisiviikkoismasu kuulumisien kera

Viisi viikkoa ekasta astutuksesta. Syöntihommat on meitsillä vähän tökkineet viimeisen viikon ajan, ruoka maistuu parhaiten illasta. Nyt on siirrytty ihan pentunappulaan kotiruoan lisänä. Paino on noussut viikossa 300 g. =:o Eli nyt vaaka näyttää 9,5 kg. Masu on pyöristynyt enemmän tuonne sivulle kuin alaspäin. ;)

Ja sitten ne pakolliset poseeraukset. ;) Ei millään jaksais kyllä poseilla nyt....

No ok, jos mää sitten nyt sen yhen kuvan verran jaksan poseerata..

Paree ottaa ihan vaan tälleesti rennosti... ;)

Äiskä aitasi jo viime viikonloppuna sohvat ja sängyt, tosin eipä mulla mitään hinkua ole sohvalle hypätäkään. Pitää nääs varoa noita vauvoja masussa. ;) Ja sänkyyn menee jalkarahista tehty porras. Yöt nukkua pötkötetään tietty entiseen malliin sängyssä, mutta päivällä siellä ei hypätä. Myös yksinoloon on liitetty sellainen lisävarovaisuusefekti, että minä jään killin kanssa makkari-eteis-keittiö-osastolle, kun Salli ja Tyyne ovat tuolla itäsiivessä olohuoneessa, milloin ollaan keskenään kotona.

Ultrassa ei olla käyty, kun tuo masu on niin selkeästi alkanut kasvamaan. Viimeksikin ultrassa näkyi 3 - 4 ja kuus tuli. Että jänskätetään lukumäärää loppuun saakka.

t. Miina ja masuasukit

Siemenet on itäneet :)

Heipä hei, hyvää iltaa, Miina-mamma seikkailee taas... (mukaellen Nalle Luppakorvaa ;)) )

Elikkäs, enhän minä voi jäädä yhtään "huonommaksi" kuin tuo tyttärentytär Tyyne, joka bloggaa säännöllisesti. ;) Ja mulla on nyt hyvä SYY, miksi aloittaa blogin pito. ;)

Minähän heilastelin tuossa maaliskuun nimiin yhden komean mustan uroksen kanssa. Oli se kyllä villiä rakkautta se! Ja kaikellahan on seuraamuksensa.. Eli nyt masu kasvaa ja tisut turpoaa... ;) Vaikka olen jo varmaan kolmen viikon ajan näyttänyt mammalle omasta mielestäni selkeitä tiineyden merkkejä (laiskuus, läheisriippuvaisuus, rauhallisuus, tyyneys...) niin tänään se vasta sen kunnolla uskoi, kun minua kuvasi. Eka kuva on viikko jälkeen astutuksen, jälkimmäinen otettu nyt, kun astutuksesta on kulunut neljä viikkoa.

Mää en olis millään viitsinyt ja jaksanut enää poseerata kameralle, joten tuo tänään otettu kuva ei ole mitenkään edustava. Hämäräkin se on, kun lisäsalaman patterit sanoivat yhteistyösopimuksensa just irti. Mutta pääasia siitä näkyy (eli masu ja tisut ;)) )

On tuo mamman ilmekin tuossa jälkimmäisessä kuvassa sitä luokkaa, että näkeehän sen hulluna oottavan pieniä mopsivauvoja. Ja puhun siis nyt tuosta MUN ihmismammasta, en itsestäni. ;)

Nyt on siis 30. tiineysvuorokausi ekasta heilastelusta menossa. Äiskä on alkanut tarjoamaan mulle pikkuhiljaa pentunappulaa aikuisnappulan seassa. Ja niin hyvää kuin se pentupapana onkin, niin tietysti just tähän saumaan iski sitten pienoinen ruokahaluttomuus... Mikä on erittäin harvinaista minun kohdallani. ;)

Mutta täältä blogistapa voitte sitten seurailla onnellisen odotukseni edistymistä ja saatte välillä varmasti masukuvia ihmeteltäväksenne. ;) Ja jos kaikki menee hyvin ja onnea on matkassa, niin toukokuun puolessa välissä täältä löytyy sitten vastasyntyneiden masuasukkien kuvia. :))

t. Miina, onnellinen odottaja